Vuorovaikutuksen merkitys on monelle meistä selvinnyt korona-aikana kristallin kirkkaasti. Kaipaamme ja tarvitsemme kanssakäymistä ja kohtaamista muiden ihmisten kanssa.
Epidemian myötä keskeisiksi kommunikaatiovälineiksi ovat nousseet digitaaliset yhteydet, joiden avulla paitsi kuulemme ja näemme keskustelukumppanit, voimme jakaa ja työstää aineistoja yhdessä. Sähköpostit, tekstiviestit, whatsappit ovat välineinä olleet aiemminkin jo tuttuja, ja harva meistä pystyy enää kuvittelemaan elämää ilman niitä. Tästä on enää askel Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen ja Coventryn yliopiston yhteistyön kaltaiseen etäläsnäoloon tai virtuaalikokouksiin hologrammeineen.
Ihmisten välistä vuorovaikutusta tekniset työvälineet eivät kuitenkaan ole tehneet eivätkä tulevaisuudessakaan tee tarpeettomaksi. Vuorovaikutuksen roolia kuvaa osuvasti Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtava asiantuntija, tulevaisuustutkija Mikko Dufva Aamulehdessä 31.12.20. Hän käyttää esimerkkinä lääkäriä, jonka asia on kertoa ja keskustella potilaan sairaudesta ja sen hoidosta siitä huolimatta, että robotti on ollut osa taudin määritystä laboratoriotulosten ja oireiden perusteella.
Jatkossa yhdessä ratkaistavat ongelmat ovat entistä moniulotteisimpia, monitoimijaisempia ja monirajaisempia, ja siksi kyky tulokselliseen vuorovaikutukseen, yhdessä innovointiin ja kriittiseen ajatteluun tulevat entistäkin tärkeämmiksi osaamisiksi.
Instan toimitusjohtaja Henry Nieminen kertoo samaisessa Aamulehden artikkelissa yhdessä innovoinnin merkityksestä ja siitä, kuinka innovaatiot siirtyvät yrityksistä ajan myötä kuluttajienkin arkeen.
Digitalisaatio vie mennessään ammatteja, tuo uusia työpaikkoja ja vaikuttaa työssä edellytettäviin osaamisiin. Siksi osaamisen tunnistaminen, tulokselliset osaamisen kehittämistoimenpiteet ja työntekijöiden osallistaminen heidän työtään koskeviin asioihin ovat työkaluja, joilla menestyvät yritykset erottuvat massasta.
Pauliina Inervo